Takaisin
valikkoon

2.4 mR purjeiden trimmaus

Masto
Purjeiden trimmaus alkaa aina maston säätämisellä. Norlin mark III voit käyttää seuraavaa tapaa maston paikan ja asennon määrittämiseen. Mittaa köliaukon etureunasta 16 cm eteenpäin johon maston takareunan pitää tulla ja pistä topparitappi tähän kohtaan. Kiristä toppivantit tiukaksi silloin kun masto on pystysuorassa asennossa. Käytä mittanauhaa joka alkaa nollasta ja kiinnitä se ison nostimeen. Nosta mittanauha ylös ja kiinnitä nostin niin kuin olisit nostanut isopurjeen. Tarkista lukema kannen ja pohjan liittymäkohdassa veneen peräpäässä. Tämän mitan pitäisi olla 560 cm silloin kun peräharus on löysä. Kireällä peräharuksella mitan pitäisi olla 542 cm. Merkitse peräharuksen säätököysi molemmista kohdista.

Isopurje
Varmista, että purje on nostettu merkkiin asti. Kevyellä tuulella riittää että halssikulma on löysä mutta sen pitää kuitenkin olla mahdollisimman lähellä mastoa. Uusimmissa purjeissa on ratsastaja joka mene mastouraan ja estää purjeen liikkumisen taaksepäin. Vanhemmissa purjeissa on syytä vetää köysilenkki maston ympäri. Cunninghamia ei tarvita ja mahdolliset pienet rypyt mastoliikissä ei haittaa vauhtia. Kryssillä puomin pitää olla keskellä (voi joskus olla jopa luuvartin puolella) ja ylimmän latan pitäisi olla veneen keskilinjan suuntainen. Puomiliikki saa olla hieman auki 4 m/s asti mutta siitä ylöspäin sen pitää olla tiukka. Jos aallot ovat suuria tuulen voimaan nähden voi puomiliikiä löysätä jotta purje saisi täyteläisemmän muodon ja lisää voimaa puskea aaltojen läpi. Hekki saa kevyessä tuulessa olla kiristettynä mutta sen ei pidä taivuttaa mastoa enenkuin tuulen voimakkuus kasvaa 6 m/s ja siitä yli. Hekki on maksimikirydessään noin 10 m/s tuulessa. Kun mastoa aletaan taivuttamaan kiristetään cunninghamia niin että etureunassa ei näy ryppyjä.
Kovassa tuulessa alaliikin pitää olla erittäin kireä jopa niin kireä että edestä skuuttikulmaan syntyy poimu joka näyttää että alaliikki on täysin suora. Puomi skuutataan edelleen keskelle ja ylin latta on yhdensuuntainen veneen keskilinjan kanssa. Tämä tarkoittaa, että skuutti on hyvin kireällä. Tällä trimmillä on vaikea purjehtia mutta toimii hyvin kunhan löydät oikean kryssikulman. Jos olosuhteet ovat epävakaat (puuskainen tuuli,ristiaallokko j.n.e.) on syytä löysätä skuuttia hieman jotta ohjattavuus säilyy.
Lenssillä voit käyttää kaksi toisistaan poikkeavaa tapaa skuutata purjeita. Mitä kovempi tuuli sitä paremmin toimii seuraava: Päästä puomi mahdollisimman ulos (niin että se koskettaa kevyesti leen vanttia). Pidä puomiliikki kireällä. Säädä alsvetäjää niin, että ylin latta kiertyy vantin etupuolelle. Ohjaa venettä niin että tuuli tulee hieman leestä ja anna veneen kallistua tuulen puolelle. Keveissä tuulissa ja vaihtelevissa olosuhteissa, kanattaa yleensä leikata. Joskus jopa 30% asteen leikkaus voi olla paikallaan. Leikatessa puomiliikin pitää olla löysä mutta ei liian paljon koska löysä puomiliikki pienentää purjeen poikkipita-alaa.. Päästä masto eteenpäin niin että se on kallellaan jopa 5 astetta. Jiippaa heti kun tuuli kääntyy eduksesi, se antaa paljon enemmän kuin mikään purjeen säätäminen voi antaa.

Fokka
Fokka pitää nostaa niin korkealle, että alapyöristys juuri ja juuri koskettaa kantta kun ollaan kryssillä. Cunninghamia käytetään varovasti ja sen tehtävä on vain ottaa rypyt pois, ei enemmän. Kevyessä tuulessa takaliikin pitää olla levittäjissä kiinni ja alaliikin pitäisi mennä reunan suuntaisesti. Kovemmassa tulessa (5-10 m/s) alaliikin pitää olla suora ja takaliikki muutama centtimetri irti levittäjästä. Kovassa tuulessa ei tarvita barbereita ollenkaan vaan skuutti voidaan vetää suoraan skuuttilukkoon.
Lenssillä fokan skuuttaus riippu millä tekniikalla edetään. Kovemmassa tuulessa käytetään lyhyttä spiirapuomia ja fokka skuutataan tiukasti. Skuuttikulman pitää olla selvästi taaempana kuin halssikulman. Ajatus on, että tuuli tulee isopurjeeseen takaliikin kautta ja jatkaa matkaansa jättäen veneen fokan takaliikin kautta. Kun leikataan spiirapuomin pitää olla mahdollisimman pitkä ja fokalla pitää olla täyteläinen muoto. Fokkafalliin ei tarvitse koskea mutta masto on saatava eteenpäin jolloin fokan etuliikki löystyy ja fokka "lentää" irti isopurjeesta. Tiukemmilla leikkauskulmilla löysä fokan etuliikki saattaa alkaa lepattamaan jolloin mastoa on vedettävä pystympään.

Lopuksi
2.4mR on sulavalinjainen vene joka liukuu kevyesti. Tästä johtuen voit purjehtia hyvin pienillä kryssikulmilla. Tuulen puoleinen virtauslanka voi olla melkein pystysuorassa ilman että vielä mentät vauhtia ollenkaan. Myöskään kallistuminen ei vaikuta heikentäväst vauhtiin mikä taas tarkoittaa että 2.4 mR venettä voidaan ajaa hyvin kireillä skuuteilla myös kovassa tuulessa. Kevyessä tuulessa pitää pussitta purjeita ja ajaa hieman alempaa kurssia. Tämä koskee myös olosuhteita missä aallokko on suuri suhteessa tuulen voimakkuuteen. 2.4 mR on hyvä purjehtija ja tarjoa purjehtijalle monta eri trimmaus ja purjehdusvaihtoehtoja. Tästä johtuen yllämainittu on yksi ehdotus siitä kuinka venettä voidaan ajaa tehokkaasti mutta se ei sulje pois muita tapoja edetä radalla nopeasti.

Hyviä tuulia!

Rike Bjurström
040-5200963